Tässä on jo pari kuukautta odottanut kesää alkavaksi, mutta niin se on vain myönnettävä, kun suurimmalla osalla lomat on jo lomailtu ja koulutkin alkoivat tänään, ettei sitä ihanan kuumaa hellekesää tänä vuonna tänne saatu, ainakaan Helsinkiin. Ehkä ensi vuonna sitten taas. Ja ihan hyvä kesä tämäkin oli, viikko Kreikan pahteessa, pari meriseikkailua, Tuska, Kumpula ja muutama päivä ystävien mökillä saaressa Päijänteellä. Pääsin myös ensimmäistä kertaa käymään Päijänteen kansallispuistossa, joten kansallispuistot tutuiksi -projektinikin eteni. Olin suunnitellut taas pidempää vaellusreissua pohjoisessa, mutta näillä näkymin se nyt jäi, mikä harmittaa, pakko myöntää. Mutta jos vaikka syksylle saisi semmoisen aikatauluihin sopimaan, niin sitten. Mikäs sen parempaa kuin herätä teltasta kirpeään syysaamuun! Kylläpä vain toimisi!

Päijänteen kansallispuisto on upea!

Paluu arkeen ja rytmiin tarkoittaa omalla kohdallani paluuta totta kai töiden pariin, mutta myös paluuta tiukempaan treeniin. Viime talven riemukkaasti sujuneen, ns. ykköskyykkykauden jälkeen treeni on ollut toki säännöllistä, muttei yhtä tiukasti ohjelmoitua. On ollut enemmän valinnanvaraa ja vaihtelua, mikä on tehnyt pelkästään hyvää. Oman ei niin kaivatun lisänsä ovat tuoneet muutamat vammat, jotka ovat rikkoneet treeniviikkoja, mutta onneksi osaavan osteopaatin käsissä pahimmat riesat on saatu aina kuriin. Ensimmäisenä tavoitteenani on parantaa penkkitulosta, se kun on aina ollut kolmesta nostosta se huonoin. Paluu arkeen tarkoittaa myös paluuta tolkulliseen unirytmiin, nyt kesällä nukkumiseni on ollut epätasaista, vaikkei varsinaisesta unihäiriöstä olekaan onneksi kyse.

Siitä se lähtee rakentumaan.

Viime aikoina on kiitettävästi tuotu esille miten yhä useampi kärsii uneen liittyvistä ongelmista, onhan joka viides suomalainen herkkäuninen. Ihmisiltä vaaditaan koko ajan enemmän, mikä lisää levon tarvetta. Kiireen ja stressin keskellä tunteja on päivässä liian vähän ja moni lähtee hakemaan niitä lisää nukkumalla vähemmän, mistä taas ei seuraa kuin yhä kasvavaa uupumusta, jota yritetään usein juomalla lisää kahvia, mikä taas vaikeuttaa osaltaan unensaantia illalla. Väsynyt ihminen ei jaksa harrastaa liikuntaa ja ruokakin on helposti mitä sattuu. Lihashan tunnetusti korjaantuu eli kasvaa levossa, joten mitä raskaammin liikkuu ja urheilee, sitä enemmän lepoa tarvitsee. Huonosti palautuneena ja univajeessa myös vammautumis- ja sairastumisriski kasvaa.

Hyvin levännyt muija rauniolla.

Uni ja lepo ovat siis kaiken tukipilareita. Nykymaailmassa se vain tuntuu olevan jotenkin noloa, heikkouden osoitus, sanoa kaipaavansa lepoa. Koko ajan pitäisi olla kärppänä liikenteessä, olla skarppi, aikaansaava ja tehokas. Mutta miten voi olla, jos väsyttää niin paljon ettei ajatus kulje? Päinvastoin luulisi olevan kaikkien kannalta parempi, jos levontarpeen uskaltaisi sanoa ääneen, puhutaanhan uniongelmista jo uutena ”kansantautina”, joka maksaa yhteiskunnalle satoja miljoonia vuosittain. Kukaan ei ole superihminen, joka jaksaisi kuukaudesta ja vuodesta toiseen jatkuvaa suorittamista ilman totaalista irtiottoa ja rentoutumista.

Yli 10 vuotta kestäneen masennuksen ja parin burn outin myötä myös uniongelmat tulivat tutuiksi. Vasta opeteltuani kunnolla nukkumaan ihan omin voimin ja ilman lääkkeitä sain kerättyä sen verran henkistä kanttia ja voimaa, että pääsin masennuksesta lopulta eroon. Uusi masennusjakso alkoi aina huonosti nukutuilla öillä, mikä osaltaan ruokki masentunutta mieltä ja kierre oli taas valmis. Edelleenkin huonoimpien unijaksojen kestäessä sitä vähän säikähtää, että ei kai se ala taas. Ei ole enää vuosiin alkanut ja hyvä niin, ja oikeastaan noissa säikähdyksissä on se hyvä puoli, että ymmärtää taas, että on aika panostaa siihen uneen ja rentoutumiseen.

Luonto – mielen rentouttamispaikka nro 1.

Univaikeuksiin on vaikea samastua, jos niitä ei ole itse koskaan kokenut. Ehkä huvittavimman neuvon olen saanut läheiseltäni, joka on aina ollut hyväuninen. ”Pistät vain pään tyynyyn ja rupeat nukkumaan.” Joopajoo, olisikin noin helppoa! Opetellessani uudelleen nukkumista muutama vuosi sitten löysin kuitenkin muutaman hyvän keinon, joista ainakin itselleni oli apua.

1. Uni ei tule pakottamalla. Olen käyttänyt satoja öitä unensaannista murehtimiseen. Katsellut kellosta, miten aamu lähenee, että kohta se herätyskello jo soi. Tässä auttoi mantrana itselleni hokema ”kyllä se uni sieltä tulee”, myönteinen ajattelu.
2. Turhaan ei puhuta lampaiden laskemisesta. Minua auttoi ja auttaa hengitysten laskeminen.
3. Sängyssä pyörimisen lopettaminen. Jos ei varttiin ole saanut unta, on ihan hyvä nousta vaikka lukemaan jotain leppoisaa ja palata sänkyyn vasta, kun tuntuu, että uni on lähellä.
4. Ajatteleminen, että luopuu kaikesta yrittämisestä. Että on täysin yhdentekevää, miten huominen tai elämä ylipäätään sujuu. ”Ihan sama” -sanaparin ajatteleminen. Yöllä pää ei toimi täydellä teholla eikä mitään niistä mielessä pyörivistä ongelmista pysty sillä hetkellä keskellä yötä ratkaisemaan.
5. Riittävä syöminen päivän aikana, nälkä valvottaa ja altistaa helposti yösyömiselle, mistä voi olla vaikea oppia pois. Kannattaa välttää nopeiden hiilareiden nauttimista juuri ennen nukkumaanmenoa, sillä ne piristävät.
6. Osalle toimii sängyn rauhoittaminen pelkästään nukkumiselle ja seksille, ei siis duunia tai Netflixiä siellä.
7. Hiljainen, pimeä ja viileä huone. Makukysymyksiä. Itse olen aina osannut nukkua vaikka missä metelissä tai päivänpaisteessa, tärkeintä on ollut saada ajattelu pois päältä. Pienenä meillä saatettiin imuroida vaikka keskellä yötä ja iltaisin äiti soitti meille unimusiikiksi mm. Neljää vuodenaikaa ja Joutsenlampea. Kerran äiti osti meille kalliit liput Joutsenlampeen ja vartti ensitahdeista olimme systerin kanssa täydessä unessa, niin vahvasti se musiikki assosioitui nukkumiseen. Äitiä pänni. En vieläkään osaa nukahtaa tai edes keskittyä, jos on täysin hiljaista. Viileä kyllä pitää olla, minulla on kotonani ikkuna auki ympäri vuoden.
8. Säännöllinen, reipas liikunta. Huomasin tämän, kun aloitin liikunnan vuosien tauon jälkeen kuutisen vuotta sitten. Kyllä uni maistui! Osalla myöhään illalla tehty raskas treeni voi vaikuttaa unensaantiin, mutta tämäkin on päivärytmi- ja tottumuskysymys. Itse käyn nykyään tekemässä omat treenini myöhään illalla ja pystyn silti nukahtamaan hyvin.
9. ”Ein” sanomisen opettelu. Kaikkeen ei tarvitse lähteä mukaan tai suostua. Jos aamulla on aikainen herätys, niin illalla voi ihan hyvin jäädä kotiin. Voi olla, että missaat universumin parhaimmat bileet, elämäsi rakkauden tai kadulla hylättynä lojuneen voitokkaan lottolapun, mutta todennäköisesti kuitenkaan et. Jos tuntuu, että töitä on niin paljon, ettei unelle jää aikaa, jostain on karsittava. Töistä kieltäytyminen on kuitenkin hankalaa, tiedän, mutta pidemmän päälle on ajateltava omaa terveyttään. Uupunut, kiukkuinen ja ylistressaantunut työntekijä kun ei pitkälle pötki eikä palvele pidemmän päälle työnantajaakaan.

Uniongelmaista helpottaa myös tieto, ettei univelkoja tarvitse maksaa takaisin tunti tunnilta. Määrällisesti tarvitsee nukkua takaisin vähemmän kuin yksi kolmasosa menetetystä yöunesta ja surkeasti nukutun yön jälkeen nukutaan tavallista syvempää ja palauttavampaa unta. Eikä siellä sängyssä tarvitse nukkua koko sitä yöaikaa saadakseen riittävästi lepoa. Rentoutuminen on lähes yhtä tehokasta kuin nukkuminen. Jos uni ei tule, kannattaa siis pyrkiä rentouttamaan mieli ja keho.

Stressitöntä arkeenpaluuta ja rentoa syksyä sulle kans, ja hyviä unia! 🙂