Kyllä treenin jälkeen on hyvä fiilis, mutta annas olla kun edellisestä treenistä on kaksi viikkoa! Kävin lauantaina kahden viikon tauon jälkeen salilla ja treenin jälkeen olin yhtä virnettä, vaikka joka paikkaan vähän sattui ja olo oli piesty. Huomasin myös kuinka kahden viikon tauon jälkeen kynnys ylipäätään lähteä ja kävellä pari kilsaa salille tuntui normaalia vaikeammalta, vaikka toki siihen saattoi vaikuttaa myös joulun mässääminen, lorvinta ja valvominen. Olisi ollut niin mukavaa jäädä viltin alle katsomaan päivän viidettä höttöleffaa. Mutta kun pää oli huutanut treeniä jo useamman päivän, niin lopulta sitä sen enempää miettimättä, automaattisesti vain keskeytti leffan, pakkasi kamat ja lähti liikkeelle. Matkalla salille koin ensimmäistä kertaa vuosiin sen hetken, kun lunta alkaa pikkuhiljaa tippua maahan, hymyilytti. Kun uupuneena mutta onnellisena lähdin salilta kävelemään takaisin kotiin, maa oli jo suurimmaksi osaksi valkoinen. Hymyilytti lisää.
Palautumista sarjojen välissä. Tästäs saatte, jalat ja hanuri, ja tästä!
Tein samaa kolmijakoista ohjelmaa syyskuusta joulukuun puoliväliin. Nyt lauantaina päätinkin tehdä loppuvuoden salitreeneissäni ihan mitä huvittaa. Niitä lempiliikkeitä, jotka haluaisi aina upottaa jokaiseen ohjelmaan, kärrynpyöriä, käsilläseisontaa, kaikkea kivaa! Vaikka voimatreenin kesto kannattaakin pitää siinä 45-60 minuutin paikkeilla, koska tuon jälkeen keho joutuu kataboliseen, kudoksia hajottavaan tilaan, niin tällä kertaa maltoin lopettaa treenini vasta reilun puolentoista tunnin jälkeen. Iloinen jälleentreenaamisen riemu, joten kerrankos sitä.
Tammikuun alussa aloitan sitten taas uuden ohjelman kanssa, johon sisältyy viikkotasolla enemmän kestävyysliikuntaa unohtamatta kuitenkaan salitreeniä, painotus vain vähän muuttuu. Syksy on mennyt pääasiassa painopinkkoja runtaten kestävyyspuolen jäädessä lähinnä duunimatkapyöräilyn sekä kävely- ja vaellusretkien varaan. Onneksi talvi vihdoin tuli Helsinkiinkin ja näillä näkymin ensimmäiset Etelä-Suomen hiihtokeskukset pääsevät avaamaan rinteensä vuodenvaihteessa, joten luvassa on lautailua ja talvisia vaellusreissuja uinnin, juoksulenkkien ja talvipyöräilyn lisäksi. Ajattelin myös ensimmäistä kertaa varmaan 20 vuoteen lähteä hiihtämään, tällä kertaa toivottavasti suksilla, joissa on semmoiset oikeat siteet, eikä niitä kumisia lenksuja, joissa ei pysy lenkkarit kiinni paria metriä pidempää. Kuukauden päästä aloitan liikunnan ammattitutkinnon opinnot Eerikkilän urheiluopistossa ja siellä ohjelmassa on mm. koripalloa, lentopalloa, hiihtoa, futista, uintia, mitä kaikkea, joten ihan hyvä ottaa vähän peruskestävyystreeniä ja sykkeennostoja jo heti alkuvuodesta. En jaksaisi enää odottaa koulun alkua!
Lauantaisesta salireissustani jäi mieleen myös se, että kuinka omituista oli olla ypöyksin salilla ja että kuinka tuo salin tyhjyys on jo heti ensi viikolla muisto vain. Salit ja jumpat täyttyvät uudenvuodenlupausten myötä, kunnes koittaa helmikuu ja taas hiljenee. Usein treeni-into lopahtaa sen takia, että lähdetään tekemään vähän kaikkea ja täysillä ja liian nopeasti. Jos kuukausiin saati vuosikausiin ei ole liikkunut, niin kroppa kaipaa alkuun totuttelua. Riehumalla rikkoo vain paikat ja ilmankos sitten kiinnostus katoaa. Kaikkea ei saa heti, vaikka miten raivottaisi treeniä yötä päivää. Jos liikunnan aloittaminen on hankalaa, ei oikein tiedä mitä pitäisi tehdä ja kuinka usein, niin kannattaa reilusti pyytää siihen apua. Niin liikunnan ilo pysyy terveellisenä ja luonnollisena osana arkea vielä helmikuussa ja sen jälkeenkin! Minäkin otan uusia asiakkaita heti tammikuun alusta alkaen. 🙂
Mukavia vuoden vikoja päiviä!
