Eilen illalla kävellessäni maailman onnellisin virne naamallani lumisateessa, mietin itsenäisyyspäivää ja sitä mikä tekee Suomesta Suomen. Ensimmäisenä mieleen tuli luonto. Rakastan lojumisia rannoilla ristikkolehden kanssa, pulahduksia saunasta kylmään järviveteen, elokuisia kesäöitä, ruskaa, pirteitä pakkaspäiviä, kaamosta, sitä, kun alkaa tuoksua keväältä ja lehdet tupsahtelevat puihin. Arvostan sitä sellaista suomalaista rehtiyttä, että jos jotain luvataan, niin se pitää. Täällä ei lässytetä eikä puhuta paskaa, uskalletaan olla hiljaa, jos ei ole mitään sanottavaa tai jos ei vaan huvita puhua.En voisi elää ilman hiljaisuutta. Ei olla mielin kielin. Sitä ollaan ehkä vähän hitaastilämpeäviä ja jurojakin, mietitään vähän liikaa mitä tuokin minusta ajattelee, mutta kun hyvä tyyppi sattuu kohdalle, uskalletaan olla, luottamus syntyy ja tuki on taattu. Täällä uskaltaa tulla, mennä ja olla yksin ja itsekseen, ei ehkä pimeässä Kaisaniemenpuistossa, mutta noin pääsääntöisesti. On turvallista. Semmoisista jutuista sitä on kiitollinen. Rauhasta.

Hyvää itsenäisyyspäivää.