Viikonloppu meni keikkareissussa Oulussa Wolfheartin kanssa. On se jännä, että miten aina unohtuu kuinka tylsä pätkä nelostie on Jyväskylästä eteenpäin, mutta en valita pätkän vertaa, oli kivaa! Matka on kuitenkin sen verran pitkä, että siinä kyydissä istuskellessaan ehtii pohdiskella kaikenlaista, esimerkiksi sitä, miten nuo keikkareissut ja oma suhtautuminen niihin ovat muuttuneet, kun ikää on tullut lisää. Kun vielä mm. MyGrainin kanssa kierrettiin, oli ne reissut niiden viikkojen tai kuukausien kohokohtia, kun tiesi että kohta muuten lähtee! Kun Salmisen Sprinterin ovi saatiin Helsingin päässä kiinni, kaikki arki ja huolet unohtuivat ja päivienmittainen bailaus ystävien kanssa alkoi. Asialliset hommat hoidettiin, mutta muuten oltiin kuin Ellun kanat. Sitä naurun, pierun ja viinan määrää! Välillä sitä vähän kaipaa noita aikoja, mutta kun muistaa mikä olo noiden retkien jälkeen oli, tulee toisiin aatoksiin, ei sitä nykyään enää jaksaisi. Naurun ja pierun määrä lienee pysynyt edelleen samana, mutta läträys on jäänyt ja nykyään sitä ennen reissua tutkii, että olisiko siinä keikkapaikan lähellä salia tai ehtisikö käymään edes kävelyllä. Keikan jälkeen haluaa vain äkkiä rauhalliseen paikkaan nukkumaan, bailaukseksi riittää Hesburger ja karkkipussi. Aamulla on ihan onnellinen, kun saa kiireettömänä katsella telkkarista lastenohjelmia. Tylsää? Eihän ole.
Relaus
Olen huomannut, että päälle tekee hyvää päästä aina säännöllisin väliajoin pois Helsingistä. Saa etäisyyttä asioihin, uusia ideoita ja pystyy rentoutumaan ihan eri tavalla kuin kotona. Vaikka tuntikausien istuminen passivoi ja väsyttää ja Polarin mittari huutaa ranteessa, että lähes muija liikkeelle, välillä mikään ei ole nautinnollisempaa kuin tuijottaa pää tyhjänä ulos ikkunasta, eräänlainen rentoutumisharjoitus sekin.
This is Finland.
Jos ei halua lähteä nelostielle rentoutumaan, niin sitä voi tehdä helposti myös kotona. Opin tämän vuosikausia sitten silloisessa terapiassa, kun stressi painoi niin että siitä oli tullut se normaali olotila eikä unesta ei ollut tietoakaan. Olen hyödyntänyt tätä aika ajoin edelleen. Tarvitsee vain rauhallisen paikan, jossa istua tai pötköttää.
- Istu tai makaa mukavassa asennossa. Hengitä viisi kertaa rennosti ja hitaasti.
- Ajatuksena on aktivoida kropan lihakset yksi kerrallaan, pitää niitä jännityksessä viitisen sekuntia ja sitten rentouttaa ne. Aloita jaloista, jalkapohjista. Hengitä sisään jalkoja jännittäessäsi, hengitä ulos ja vedä uudelleen henkeä ja pidä jännitystä. Hengitä ulos, kun rentoutat jalat. Voi auttaa, jos kuvittelet jännityksen virtaavan ulos kropastasi kuin veden kraanasta. Nautiskele tästä rentouden tunteesta 15-20 sekuntia ja hengittele luonnollisesti.
- Siirry sääriin ja aktivoi pohjelihakset. Seuraavaksi reidet, ensin oikea sitten vasen.
- Siirry käsivarsiin, purista oikea käsi nyrkkiin ja päästä irti. Purista käsi taas nyrkkiin ja edelleen käsi nyrkissä taivuta kyynärvartta olkapäätä kohti. Toista vasemmalla puolella.
- Purista pakaroitasi ja vedä samalla vatsaa sisään. Rentouta. Aktivoi rintalihakset hengittämällä syvään sisään ja sitten vapauttamalla. Seuraavaksi vedä hartioita korviin ja anna niiden sitten pudota.
- Lopuksi keskity kasvoihin. Avaa suusi leveään virneeseen ja päästä irti. Sulje silmäluomesi tiukasti kiinni ja päästä irti. Ihan viimeiseksi nosta kulmakarvojasi kuin ihmeen näkiessäsi. Rentouta ja lepää.
Alkuun ehkä hyvä tehdä istuen, pystyy paremmin keskittymään, mutta kun alkaa sujua, niin siitä vain pötkölleen. Pari kertaa päivässä, aamuin illoin ja sen jälkeen aina silloin, kun haluaa rentoutua. Harjoitus opettaa kropalle jännityksen ja rentouden välisen eron, joka stressin ja kiireen keskellä helposti unohtuu, ja auttaa irtautumaan jännityksestä aina tarvittaessa.
Kiireetöntä jouluviikkoa!
Vilma
//
Instagram @vimmalindqvist
