Kävin tänään ensimmäistä kertaa tänä vuonna Malminkartanon portaille. Treenit kaupungin korkeimmalla kukkulalla ovat jääneet viimeaikoina vähälle, koska portaat ovat olleet usein niin tukossa kanssarynnijöistä, että hermo on mennyt. Olenkin tehnyt porrastreenini Majavatiellä Herttoniemessä, missä ne sijaitsevat mukavan kävelyreitin varrella. Maltsun portaat ovat kuitenkin yli kaksikertaa pidemmät ja sopivat suunnittelemaani treeniin paremmin.
Winter wonderland
Tarkoituksena oli kävellä, juosta, tehdä muutama intervallipyrähdys, hyppiä ja loppuun painella mäen sivua ylös alas. ”Ihan hyvä keli siellä on”, ajattelin, kun himasta lähdin, mutta päästyäni paikalle, suunnitelmat muuttuivat samantien. Lunta meinaa riitti ja sitä tuli koko ajan lisää. Ja koska umpihanki tekee kulkemisesta vähän raskaampaa, riitti tänään treeniksi hankisten portaiden ja sen mäen käveleminen ylös ja alas reilun tunnin ajan. Lumikengät eivät olisi olleet yhtään liioittelua. Vähän väliä jossain kaatui lähellä tykkyluminen puu ja kerran eteen losahti korkeasta männystä irronnut reidenpaksuinen oksa. Ylhäältä huipulta ei muuten nähnyt juuri mitään. Mutta kivaa oli eikä muuten ollut ruuhkaa. Vastaan tuli yksi ihminen, vanhempi nainen, joka ohikulkiessaan totesi, että ”minä niin nautin tästä, niin nautin että”. Niin nautin minäkin.
Eikä sitä muutenkaan välttämättä tarvitse sen ihmeellisempää treeniohjelmaa, kun portaille lähtee, varsinkaan, jos ensimmäisiä kertoja on menossa. Sitä kun kulkee ylös ja alas, niin kyllä ne 426 porrasta tekevät tehtävänsä. Välillä vaihtelee nopeutta ja askeleen pituutta tai sitten hyppii portaalta toiselle, mitä vain keksii.
Huipulla tuuli.
En oikein tiedä turhempaa kuin säästä valittaminen, se on asia, johon ei voi siinä hetkessä vaikuttaa mitenkään. Vaikuttaa voi kuitenkin siihen miten ulos pukeutuu ja millä mielellä sinne ulos lähtee. Ja ulos kannattaa aina lähteä!
Vilma
//
Instagram @vimmalindqvist
