Joulu tuli taas kerran jotenkin ihan puskista. Viimeiset kymmenen vuotta olen ollut esimiehenä sadoille jouluapulaisille yövuorossa ja sen seurauksena valmistautuminen jouluun tai ylipäätään tajuaminen, että semmoinen päivä on taas tulossa, on jäänyt pariin päivään ennen aattoa. Taas tuli tehtyä yli sata tuntia töitä viikkoon, yötöistä seurasi viiden päivän flunssa, sitten nukuttiin univelkoja pois ja nyt sitten onkin jo jouluaatto.

En tosin muutenkaan ole mikään jouluhullu. Miellän sen oikeastaan lasten juhlaksi, ja kun omia lapsia ei ole, niin joulussa tärkeintä on ollut oikeastaan kokoontuminen perheen kanssa usein ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen. Lahjoilla ei niin väliä, ei koristelemisilla tai tilpehööreillä. Tärkeintä on yhdessäolo, ruoka ja se, ettei tarvitse tehdä mitään, jos ei halua. Ei odotuksia, ei paineita. Mutta ah,  jouluruoka! Odottelen jo nyt, kuinka saan eteeni lanttulaatikot, mätimössöt, sushit ja lohet. Tai no, noistakin riittäisi pelkkä lanttulaatikko! Väänsin kuitenkin eilen illalla glögi-juustokakun ja juustokakkujäätelön, jotka joko onnistuivat tai no, todennäköisesti eivät, mutta ainakin kissoilleni maistuivat täytteiden jämät.

Koska joulu on lasten juhla, niin totta kai sitä nykyisin näin kolmekymppisenä muistelee herkemmin niitä omia lapsuuden jouluja. Niitä muistelee itsekseen ja sitten joulupöydässä perheen kanssa. Kuinka joka aatonaattoilta äiti heilui imurin ja rätin kanssa ja huusi, että miksi hänen pitää tehdä kaikki yksin, faija kirosi kinkkua keittiössä ja koko huusholli oli ihan sekaisin, kaikki kesken, kuusi jäässä ja lahjatkin piti paketoida Hesariin, koska lahjapaperi oli tänäkin vuonna unohtunut kauppaan. Siellä sitten sängynpohjalla jännitti kissa kainalossa, että onko aamulla muka joulu. Mutta sitten kun aamulla heräsi, kaikki oli valmista ja siinä olikin sitten jo ihan tarpeeksi ihmettä, ei siinä enää jeesuksia tarvittu. Jouluaamu oli aina vuoden kaunein ja rauhallisin hetki. Muistan kuinka hiivin olkkariin, jottei mikään rikkoisi sitä jouluisuutta, piti mennä salaa ihmettelemään. Se vihdoin sulanut kuusi tuoksui maailman parhaalta ja etupiha oli, yleensä, täynnä lunta! Pukki kävi jännästi aina juuri silloin kun oltiin saunassa ja miten niitä lahjoja oli joka vuosi ihan kamala kasa. Oli tarkkaa, ettei systeri saanut enemmän! Muistan myös, kun noin seitsemänvuotiaana sain ensimmäisen kerran omaa rahaa joululahjaostoksiin. Kamalan tärkeänä marssin Malmin ostarille, ”nyt ostan ensimmäiset joululahjani, olen siis varteenotettava aikuinen”. Mietin pääni puhki mitä ostaisin vanhemmilleni ja lopulta päädyin Tiimarin Puuhapussiin, joka maksoi 50 markkaa. Se sisälsi mielestäni ne kaikkein tärkeimmät eli tarroja, kiiltokuvia, värityskirjan, tusseja, puukyniä ja porokuvioista serpentiiniä. Olin tavattoman ylpeä ostoksestani. Systerini osti lahjat Karkkipussista, marsipaanipossuja ja -poroja, mielestäni urpoimpia mahdollisia lahjoja.

Jouluaatto viime vuonna vaarin luona, lapsuudenkodissani Tapaninvainiolla. Oli lunta! 🙂

Tänä vuonna juhlimme joulua ensimmäistä kertaa minun luonani. Äitini, siskoni ja veljeni tulevat illemmalla tänne, syömme ja pelaamme lautapelejä. On jotenkin todella outoa, että joulua vietetään täällä, on vähän tottunut siihen, että sitä vain lönköttää valmiiseen pöytään. No, ehkä korkea aika tätäkin. Hetken mietin eilen kuusen hankkimista, mutta sitten muistin idioottikissani Onslown. Muina joulupäivinä ajattelin lähteä taas rantoja pitkin Uunisaareen kävelylle, käydä moikkaamassa vaaria, käydä isäni ja mummoni haudoilla ja mennä leffaan. Lisäksi, ”vihdoin ja viimein”, 1,5 viikon tauon jälkeen pääsen salille, kun ei ole enää yöduuneja ja flunssia sotkemassa. Toivoin eilen illalla niin kovasti, että kaikki sääennusteet olisivat menneet tapansa mukaan pieleen ja heräisin semmoiseen kunnon talven ihmemaahan, linnut laulaisivat ja kaikilla olisi hyvä tahto, ehkä joku bambikin pomppisi tuolla vallilalaisella takapihalla. Toisin kävi. Äh, tulisi jo lunta! Lumettomuudesta huolimatta vietin perinteisesti aattoaamuni juoden kahvia ja tuijotellen lobotomisena ulos ikkunasta, rauhoittumalla, joskin ehkä tänä vuonna enemmän sinne puiden lehdettömiin latvoihin ja yläilmoihin kuin alas vihertävänruskeanharmaaseen maahan ja kuvittelin sen valkoisen joulun.

Haluan toivottaa kaikille hyvää ja onnellista joulua, olkaa rakkaittenne kanssa, naurakaa yhdessä ja paljon! <3

Ps. Älkää dokatko, joulu on lasten juhla!