• JOULUKUUN 3. – Meri

    31 vuodessa en ole kertaakaan kyllästynyt Helsinkiin. Vaikka aika ajoin sitä mieli kaipaa muualle seikkailemaan, niin merellinen Helsinki on kuitenkin se koti. Ei sitä mitenkään päivittäin tule pohdittua, mutta aina silloin tällöin iskee sellainen muutaman sekunnin onnentunne, että on juuri siellä missä pitääkin olla. Meren äärellä.

    Tykkään käydä pitkillä muutaman tunnin kävelylenkeillä. Sellaisilla, ettei ole kiire mihinkään, sen kun haahuilee vaan. Musat korviin, kunnon vaatteet päälle, vesipullo reppuun ja ulos rannoille tarpomaan. En tiedä mikä siinä on, mutta meri rauhoittaa. Meren äärellä ei koskaan vituta, ajatukset loksahtavat kohdilleen ja mieli seestyy. Aina sitä ei edes ajattele mitään, tuijottaa vain lobotomisena sinne kaukaisuuteen. Jotkut meditoivat, minä käyn kävelemässä rannoilla. Ja talsittavaa täällä riittää, opin eilen että Helsingillä on 130 kilometriä rantaviivaa, ensi kesänä voisi vaikka pyöräillä rannat läpi. Toisena, ehkä enemmän pitkän tähtäimen suunnitelmana on pelastaa tuo rakas Itämeri, se vaatiikin sitten jo enemmän ponnisteluja.

    Rantojen Vilma

    Uunisaari pari viikkoa sitten

    Lempparipaikkojani ovat Vanhankaupunginkoski, Mustikkamaa ja Uunisaari. Muutettuani Kallioon olen lähes päivittäin käynyt myös käppäilemässä Töölönlahdella, moikkaamassa joutsenia. Eilen illalla kävelin Kalliosta Uunisaareen, sieltä Hietsuun ja Töölönlahden kautta takaisin kotiin. Uunisaaressa pilkkopimeässä toikkaroin otsalamppu päässä ja yritin olla kompastumatta tuulen katkomiin oksiin. Oli tunnelmaa!

     

    Aina ei siis tarvitse rehkiä, rynniä ja riehua, kävely on liikuntaa ihan yhtä lailla ja helpoin tapa lisätä arkiaktiivisuutta. Monesti tavoitteena on kävellä 10 000 askelta päivässä, mikä vastaa noin 8 kilometriä. Jätä siis kiireettöminä päivinä auto tai dösälippu kotiin ja kävele perille. Vaikka rannan kautta koukaten.

    Rauhallista sunnuntaita!

    Vilma

    //

    Instagram @vimmalindqvist

    Facebook

Comments are closed.